– Oliko se minusta vai yleensä naisista?

– Oliko se minusta vai yleensä naisista? sinä
kysyit unissasi. Pehmeä lämmin ihosi
oli pitänyt minua hereillä, verikoirat
juoksivat mielessäni, kiiluvat silmät.

Sinusta; jos minulta kysyit; mitä minä enää
tiedän naisista yleensä.

Pekka Virtanen

Sillä rakkaus tekee yksinäiseksi

Sillä rakkaus tekee yksinäiseksi,
yksinäisemmäksi kuin kuolema.
Kuolemalla ei ole mitään, mutta kuolevalla on kaikki
äänet, näyt, värit, kaiut
mitä on olemassa näiden ilmakehien edellytyksissä

ja myös ne toiset, joita ei ole.

Eeva-Liisa Manner

Et usko kun sanon

Et usko kun sanon,
ei sinun tarvitse,
mutta joskus kun saan sinut
kirkkaasti nauramaan
tai silloin kun itku on lähellä
sinun äänessäsi kilahtaa kello.

Ja minä olen se hullu
jonka kaulaan se on ripustettu.

Pentti Saaritsa

Että iloni olisi puu

Että iloni olisi puu
oksilla omenat
      olisi keveys ja tuuli
          joka kantaa
että iloni olisi tuuli joka kantaa

kun ikä sitoo sinut maahan
kun maa on sinun juuriasi täynnä
ja kyyristyt varjoon
allasi maa
sinun taistelusi aika.

Kirsi Kunnas / Valoa kaikki kätketty 1986

Where will all the stories go?

Lopetettuaan kertomuksensa mies pisti sen
taskuunsa, irrotti taskun ja antoi taskun
minulle. Tämä on nyt sinun hän sanoi.
Olenko minä syyntakeinen huolehtimaan tästä
minä kysyin. Ei, hän vastasi, kunhan katsot
sen perään jota rakastat,
ja silloin tällöin rakkautesi perään.

Annukka Peura / Kaaoksen matkustaja 1989

Aikuinen

Tänä aamuna tupakalla
koettelin sisuskalujani
jotka tuntuivat kipeiltä.

Haimaan sattui niin saatanasti
ja äkkiä oivalsin mikä helvetti minua
oikein on vaivannut pitkään.

Kukaan ei enää pidä minua suloisena.
Minusta on tullut aikuinen.

Menin peilistä katsomaan
miltä aikuinen näyttää
ja se näytti surulliselta
ikään kuin jotakin olisi
pudonnut pois.

Kari Aartoma / Betonischubert 2001

Minun on pakko saada sinut

Minun on pakko saada sinut.
Imuroin ja kuuraan vessanpytyn,
hinkkaan hammaslangalla tummentumia
verenmaku suussa.
Ostan juomukondomeja,
otan pianotunteja,
harjoittelen sofistikoitunutta artikulaatiota
peilin edessä.
Opettelen hillitsemään pakkoliikkeitäni.

Minun on pakko saada sinut.
Näen unta kuuumasta ihostasi,
rintasi kohoilusta,
pakarasi kaaresta,
korvannipukoistasi.
Herään uuvuksissa.

Minun on pakko saada sinut.
Olen oikea mies
pohtimaan kanssasi pyyhkeitten väriä.

Henry Lehtonen / Kosaani 2003

XXVIII

Että saisi
keväällä
kauppareissulta kotiin palatessa
istua metsikössä
valkovuokkojen keskellä
ja tietää
että tykkejä on ruvettu sulattamaan
auroiksi
katsella eloon lohkeilevia maita
kävisi
pitkäkseen märkäänkin
ostokset pään alusena
hyräilisi lauleleisi

Pentti Saarikoski / Tanssiinkutsu 1980

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol,
kakluni ette.

Heli Laaksonen / Pulu uis 2000

Tietenkään se ei ole myötäsyntyistä

Tietenkään se ei ole myötäsyntyistä
mutta paikallaan se jo on, paha.
Lapset huijaavat ja heittävät joutsenia kivillä.

Ei ole perisyntiä, mutta on pahaa.

Vaarallisinta on se, etteivät monet enää edes häpeä,
eivät tunne kipua tai osaa pelätä mitään.

Suvi Ahola / Jos jättäisit minut 2006

Tahdon koivuun, tahdon kiveen

Tahdon koivuun, tahdon kiveen
tahdon sammaleen syleilyyn,
    tahdon myyräksi maan multiin.
Tahdon muuttua ääniksi kaikkialla
    ja lakata olemasta tämä kipu.

Leif Färding / Ihan kuin ihminen kuuntelisi 1984

EI

Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetkeen
       ja ihmisen käteen
avata ikkuna
nuuhkia sumua
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle.

Satu Hassi / Magdaleena ei häpeä enää 1984

Nyt lähden tästä kuunvaloisasta auditoriosta

Nyt lähden tästä kuunvaloisasta auditoriosta
jossa en sinua tapaa
            lähden hyppy kengässä
ja vaikka joka nurkan takaa
syöksyisi pieniä parivaljakoita
ei se mitään.
            Maailma on minulle
mielenosoitus.
Mutta että se on niin kuolettavan vakava,
sitä minä muistaakseni aina kapinoin.

Mirkka Rekola / Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille 1972

exist

exist
 
  exit

amen

Elämä on muuttunut kovin jännittäväksi:
jos unohdat salasanasi, menetät yhteytesi todellisuuteen,
mutta muista vaihtaa salasana säännöllisin väliajoin,
älä avaa epäilyttäviä viestejä,
torju virukset,
pystytä palomuuri,
muista varmuuskopiot,
varo vakoojia,
muista ulkoilla ainakin neljänä päivänä viikossa
vähintään puoli tuntia kerrallaan,
jos tapaat lenkkipolulla karhun, vetäydy hitaasti selkä edellä, mutta varmista ensin ettei
sen pentu ole takanasi, suojaudu punkeilta, ukkosen uhatessa irrota kaikki pistokkeet
seinäkoskettimista, nuku rauhassa, tarvitset kuusi tuntia yhtäjaksoista unta yössä, valvo
lastesi verkonkäyttöä, älä stressaannu, ei ole minun vikani, jos elämä nykyisin omaksuu
luettelon hahmon.

Kehitä muistiasi kahteen suuntaan: opi unohtamaan se, mikä muistuu ensimmäiseksi
mieleen, koeta muistaa se, minkä olet unohtanut.

Kai Nieminen / Perimmäisten kysymysten äärellä 2004

on se hyvä

on se hyvä
että sinä aina joskus riisut minut
näet että
tallella ovat olkapäät
ja rinnat ja
että kaiken alla on vain tuttu tyttö
jota kovasti palelee

Eeva Heilala 1976 / Punaposkipuolukoita 2004

Rakastaminen

Rakastaminen on rakastetun
riippumattomuuden kunnioittamista
Niin, minä ajattelen rakkaudesta
Missä helvetissä se ämmä luuhaa

Claes Andersson / Vuoden viimeinen kesä, runoja vuosilta 1962–84, suom. Pentti Saaritsa

Älä mene liian liki uniasi

Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat savu ja ne voivat haihtua –
ne ovat vaarallisia ja voivat kestää.
Oletko katsonut uniasi silmiin:
ne ovat sairaita eivätkä ymmärrä mitään –
niillä on vain omat ajatuksensa.
Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat valhe, niiden tulisi mennä –
ne ovat hulluus, ne tahtovat jäädä.

Edith Södergran / Levottomia unia: runoja 1929, suom. Uuno Kailas

Sinä tarvitset silmälaseja

Sinä tarvitset silmälaseja.
Ota ne pois.

Pentti Saarikoski / En soisi sen päättyvän 1968

Sano heti jos minä häiritsen

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.

Eeva Kilpi / Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972

Kävin katsomassa

Kävin katsomassa.
                     Sinä nukut jo.
Se tekee minut levottomaksi.

Caj Westerberg / Runous 1963

Ei ollut helppoa

Ei ollut helppoa.

Joskus kello oli liian paljon,
joskus liian vähän.
Joskus haittasi teevee,
joskus rahahuolet.
Joskus oli kuunneltava keskiyön uutiset,
joskus luettava dekkari loppuun.
Joskus oli sitkeitä vieraita,
joskus surtiin kun kukaan ei käynyt.
Joskus oli juuri riidelty,
joskus oli elämä ärsyttävän tasaista.
Joskus nukutti minua,
joskus kaveria.
Joskus oltiin humalassa,
joskus ei pystytty muusta syystä.

Oltiin nuoria silloin.
Kuka sitä uskoisi.

Eila Pennanen / Kiitos harhaluuloista, 1970

Kevätsateessa saatan sinut sillan yli asemalle

Kevätsateessa saatan sinut sillan yli asemalle.
Perillä, märän maan ja bensiinin hajussa
lasket kätesi olkapäilleni.
Sydämeni tahtoisin reväistä rinnastani, sanoa:
Ota tämä! Sen on parempi luonasi.

Rakel Liehu / Liian lähellä, liian äkkiä 1982

Avioliitto-elegia 2

Sinä osuit minun silmiini Nenänpielipolun
ja Suupielikujan risteyksessä
Kello oli jotakin silläkin kertaa
Minä juutuin siihen pieneen ryppyyn joka syntyi
sinun hymyillessäsi juuri siinä
Tyhjä sänky vieri alas töyrästä
Ei tarvinnut kuin hypätä siihen ja antaa painua
Siitä tuli monella tapaa menomatka
Me saavuimme meren rantaan kun aurinko nousi
Siellä oli talo josta me olimme uneksineet
Sinä olit innokkaampi kuin koskaan
Nurkista nousi pieniä lapsia, maitohampaat suussa,
valittavasti äännellen
En ollut koskaan aikaisemmin asunut linnunpöntössä
Tuli mahdottoman ahdasta
Talven tullessa me pilkoimme sängyn polttopuiksi
Se oli ehkä lyhytnäköistä
Oli nukuttava seisaaltaan
perheterapeutin luona sinä et pitänyt ollenkaan yhtä kanssani
Sama juttu kuin hiekka korvasienissä
Kaikkea sitä ei saa millään pois
Sinun hampaittesi narske sai minut suunniltani

Claes Andersson / Vuoden viimeinen kesä, runoja vuosilta 1962–84, suom. Pentti Saaritsa

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.

Saima Harmaja 1932

Yksi minulla vielä olisi

Yksi minulla vielä olisi:
että oltaisiin hiljaa paikallaan
                ja sataisi.

Kai Nieminen / Syntymästä, 1973

Oot kaikki mulle

Ikkunasta sisään pyrkii illan pimeys
ja varjot valahtavat lattialle
kaukaa metsiköstä kuuluu outo helistys
kuin tähdet tippuisivat puitten alle

Mä selkääs vasten hiljaa painaudun, ja siihen jään
ja silittelen vaiti hiuksiasi
sä kuiskaat: entä sitten jos en sulle riitäkään?
ja käännyt mykkä hymy kasvoillasi

   Oot kaikki mulle, huudan, etkä kuule kuitenkaan
   Vain liikkumatta valvot pimeässä
   En sulle mitään osaa tehdä paitsi rakastaa
   niin kauan kun vain tahdot pysyn tässä!

Sä sykkyrässä nukut niin kuin sairas kaninpentu
ja yhtäkkiä hätkähtäen heräät
ja kysyt: et kai koskaan mieti kuinka meidän käy?
ja hiuksiani hiljaa kätees keräät

Ja sitten kerrot mulle minkälaista unta näit
sä taivaan kanteen piirsit enkeleitä
ja jokaiselle tähdelle sä silmät maalasit
ne ihmetellen katselivat meitä

   Oot kaikki mulle, huudan taas ja silloin kuulet sen!
   ja syliäni etsit pimeässä!
   En sulle mitään anna, paitsi koko sydämen
   niin kauan kun vain tahdot pysyn tässä!

Anna-Leena Härkönen / Jos joku kysyis multa: lauluja 1991

Koska ne vihdoinkin keksivät

Koska ne vihdoinkin keksivät
sen tietokoneen jolla on kyky
ei vain muistaa niin maan saatanasti
vaan myös unohtaa,
lempeästi raksahdellen unohtaa?
Hyvin tiedän
etten sitä päivää näe,
mutta kuinka sitä silti odotan,
palavasti,
kaikkien virheitteni voimalla.

Pentti Saaritsa / Bagatelleja, opus 16, 1991

Jos rakastat

Jos rakastat kylmää kuuta,
esineitä, kirjojen kansia,
auton ovia, ihmisen kuorta,
en tule sinun kanssasi meren rantaan
enkä piirrä kuvaasi hiekkaan...

Jos rakastat ikkunoita,
hopeatuoppeja, soopeliturkkeja,
nahkaselkäistä vieraskirjaa,
minä hymyilen sinulle kadun poikki,
mutta en lähde kanssasi hienoon paikkaan
syömään hanhenrintaa.

Jos rakastat purjehtimista,
kaukomatkoja, Kanarian saarta,
pois sinä lähdet, ja minä pysyn täällä.
Ja muistelen sinua kaipaamatta
aamua, jolloin tuuli puhalsi
hiuksissani, ja vei sinun kuvasi.

Jos rakastat seteleitä,
minä autan sinua luopumaan niistä
ja annan sinulle kaiken, minkä tahdot.
Mutta sydäntäni en anna...

Jos rakastat liikaa kirjoja,
minä kysyn sinulta, miten käy minun,
kun tunnet minut kannesta kanteen.
Ja juoneni lakkaavat kiinnostamasta
ja muistat ulkoa kaiken...

Jos rakastat pieniä tyttöjä,
pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
koiria, mummoja, vanhojapiikoja,
salaattia ja sellerinjuurta,
lampaanpaistia, kevätaamuja,
kylmien asemien yksinäisiä miehiä,
minä tulen sinun kanssasi merenrantaan

ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan.

Matti Rossi (albumilta Kristiina Halkola / Täytyy uskaltaa 1971)

Hymysi on vastustamaton

Hymysi on vastustamaton,
sen torjumiseksi
pitää koota kaikki
voimansa,
tietämättä miksi

Toivo Laakso / Pystyssä 1997

Tähdet

Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

Edith Södergran / Runoja (Dikter) 1916 suom. Uuno Kailas

Hautta mukka

Laittakka mul hautta mukka
villasukak kuitenki jollei mittä muut.
Kontik kirttes ei saa varmaste maatuks.
Yälampu ja muutaman kirja voi laitta kans,
yhre ruoatinkiälisenki, o aikka harjotel,
ilman kynä ja paperi ei saa millä olluks.
Hapankorpui vois ol mukava näri,
mut ratiol ei ol nii väli
ja aut armias sitä ko koitta lykät känny föli.

Heli Laaksonen / Pulu uis 2006

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Kirsi Kunnas / Tiitiäisen satupuu 1956

Jokaisena päivänä

Jokaisena päivänä
pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu,
lukea hyvä runo,
nähdä oivallinen maalaus
ja jos mahdollista
puhua muutamia järkeviä sanoja.

Goethe

Jumala on

Olen tullut siihen tulokseen, että jumala on.
Ei siitä sen enempää.

On järjen köyhyyttä mennä kieltämään
sellaista mitä ei ole,
turha saarnata erämaassa,
turha vakuuttaa löytäneensä ratkaisun.

Yksi lysti, uskonpa jumalaan tai en,
että se on, sen minä tiedän

niin kuin tiedän, että on uskonto,
tiiviiksi rakennettu organisaatio;
ja että on kirkko, systeemien systeemi,

ja papit, piispat, poliisit ja lähettiläät,
matkasaarnaajat ja sisaret,

opetuslapset ja morsiamet,
joista ei kannata lukua pitää, moni heistä
jotka julistautuvat Kristuksen morsiamiksi,
on vain opetuslasten bändäri,
autuas uskossaan, joka usein on
toisen usko, ylhäältä annettu

jumala on,
          vaikka ei uskoisi

Juice Leskinen / Jumala on 1996

Heti ovella

Heti ovella
huulet sinun huulillasi
kuin tulitikut raapaisupinnalla,
        äkkiä olen
              surullinen
viini lasissa muuttuu etikaksi.
Helvetti,
onko jokaisen kohtaamisen
pakko olla eron ensi hetki?

Tommy Tabermann / Tähtiä kämmenellä 1974

Pieraista kovaa omassa tuvassa

Pieraista kovaa omassa tuvassa.
Joskus sitä on valmis epäröimättä
uskomaan kapitalismiin.

Eeva Kilpi / Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1977

Jua pari lasii kuaharii

Jua pari lasii kuaharii.
Venytel tualis semmottos
ett pää menee taakse ja
kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst.

Ei iloseks tulemine enemppä tarvitte.

Karoliina Koskinen / Kipiä kaipuust 2007

Jos minä maatani rakastaisin

Jos minä maatani rakastaisin
polttaisin sen lipun
ja antaisin tuulen vapaasti
hulmuta ilmassa.

Pekka Parkkinen / Jos minä maatani rakastaisin 1967

Olen väsynyt olemaan vahva

Olen väsynyt olemaan vahva
ja pidättämään henkeäni
kuin kottaraista häkissä.
Tahdon avata häkin ja antaa unien tulla
ja päästää linnun räystäälle kävelemään
ja juomaan sadevettä
dilp dop.
Näin sade
irrottaa hitaasti ääriviivat
ja saa kaiken näyttämään pehmeämmältä;
irrottaa häkin viivat
ja viivat jotka tarkoittavat mustaa lintua ja kohtaloa;
irrottaa räystäästä kevyen fuugan,
takaa-ajetut sävelet
linnun juoda.

Eeva-Liisa Manner / Tämä matka 1956

Kun näen sinut kaukaa

Kun näen sinut kaukaa
ajattelen kääntyväni takaisin
pakenisin peilikauppaan

Kun näen sinut kaukaa
kävelen eteenpäin
tarkkailen tihenevää hengitystäni

Kun näen sinut kaukaa
katselen synkkänä maahan
aurinko häikäisee silmäni

   Taivuta päätäni, suutele nyt

Kun tulen lähemmäksi
otan kädet taskuistani pois
nostan leukaa ja hymyilen

Kun tulen lähemmäksi
autot ovat kai pysähtyneet
koska on niin hiljaista

Kun olet kohdallani
viulut soittavat taustalla
kuulen askeleesi pysähtyvän viereeni

   Taivuta päätäni, suutele nyt

Anni Sinnemäki / Sokeana hetkenä 2003

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä
ja kuulemme ääniä kuutamoyön,
me astumme hyllyvän sammalen päällä
ja illan on varjoa ihmisen syön.

Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
yön helmassa toistansa huhuilevaa
ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa,
– se sentään, se sentään on ihanaa!

Eino Leino / Sata ja yksi laulua 1898

Squirrel cage motor

Tämän kylmän vaijerin päätä ei näy.
On vain juostava yhä nopeammin

ettei putoa
ei saa vilkuilla sivuille
ettei horju
ei saa ajatella huomisen huomista
ettei pysähdy.



Minä pelkään etten enää jaksa

pitää yllä hymyä
sivistynyttä hillittyä surinaa

pelkään että nousen pöydälle

oksennan kahvikuppiin ja huudan
sanon rumimman sanan minkä tiedän.



Tämä maailma on niin sairas.

Tämä koneisto, josta minä olen osa



minä en kestä sitä

minä en ole samaa mieltä sen kanssa

minä en hyväksy sitä



että elämän kiertokulku on alistettu romun kierrolle

että finanssipyhätön rahanvaihtajat määräävät
mikä on realismia

mikä haihattelua
kenen sallitaan juosta oravahäkissä
kuka potkaistaan pois

kuka tapetaan
kenen annetaan pitää elämän kulissi.



Satu Hassi / Magdaleena ei häpeä enää 1984

Maailmat

maailmat nousivat syvyydestä
liikkuivat lävitseni särkyivät
istuin sinisellä jakkaralla en siis kulkenut
kuitenkin jouduin yhä kauemmaksi
lähestyin sanojen tajuamista
kunnes käännyin enkä välittänyt niistä
nyt olen täynnä väsymystä
leikit eivät kiinnosta minua
kaikilla pihoilla lapset ovat ilkeitä
kaikilla pihoilla sanat vailla merkitystä
mihin veisin pelon inhon kangistuneet sanat
missä ojentaisin kädet päin tulta
minne ylipäätään menevät laulut joita kukaan
enää ei tahdo laulaa

Pentti Saarikoski / Runoja 1958

kirjopesu

Hän sulloi sen pesukoneeseen.
Miehensä.

Se oli vähän likainen, keskeneräinen,
jotenkin kyvytön keskustelemaan.

Ensin jalat,
sitten takapuoli, selkä.
Hartiat jumitti. Mutta meni.
Pää viimeiseksi.
Seksi. Siksi. Se tökki.
Hän oli väsynyt.

Ei laittanut
kiehuvaa ohjelmaa.
Mutta kummminkin.
Kirjopesi. Valkaisi.
Virutti ja vääristi.

Sitten hän istui,
omaan aikaansa.
Kuunteli koneen pyöritystä.
Oman aikansa.

Ohjelma loppui.
Luukku auki.
Mies ulos.
Se vähän tärisi.

Kuten aina
kun hän halusi puhua

ihmissuhteista.

Outi Mäenpää / Naarassika 2008

Mieluummin kyy kuin sokeritoukka

Mieluummin kyy kuin sokeritoukka.
Mieluummin ryppyyn kuin suppuun.
Mieluummin pää kääreessä
kuin kieli solmussa.
Mieluummin paskanruskeaa
kuin Stockmannin rouvien beigeä.

Aulikki Oksanen / Seitsemän rapua, seitsemän skorpionia 1979

Paljain jaloin

Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen:
paljain jaloin.

Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:

rystysihin
joka kiven
jäänyt niist' on
verta hiven.

– Mutta niinkuin
matkan aloin
päätän myös sen:
paljain jaloin.

Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
– Näin on hyvin.

– Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.

Uuno Kailas / Runoja 1932

Vedessä palaa

Syöttinä veteen
kuvasi eteen
valuu hopea
polttava, nopea.

Näetkö ne kaksi
tulista kalaa.
Silmäsi syttyvät.
Vedessä palaa.

Mirkka Rekola / Vedessä palaa 1954

--

Kerään tähän blogiin runoja, joista itse pidän, jotka sopivat omaan mielentilaan tai jotka muuten ovat mielenkiintoisia ja ansaitsevat tulla luetuiksi. En aio analysoida runoja. On oltava lupa lukea runo eri tavalla eri mielentilassa tai elämäntilanteessa.

Hiukan taustaa sekä blogille että yllä olevalle valinnalle:

Vuosia sitten odotin monta talvea bussia Tampereen pääkirjaston pysäkillä. Lämmittelin Metsossa ja tapoin aikaa runohyllyn luona. Silloin etsin runoista itseäni – myöhästyin usein bussista.

Kun runokokoelmista tuli tenttikirjoja, niistä katosi hohto. Tuli vain kiire silmäillä niitä vauhdilla, omaksua ne tai oikaista ja etsiä valmiita analyyseja sylkäistäväksi tenttipaperiin. Piti lukea runoista hyväksyttävä tulkinta.

Nyt kun olen repinyt muutaman vuoden välimatkan tenttirunojen traumoihin, tahdon antaa runoille tilaisuuden tulla luetuiksi oikeanlaisessa mielentilassa. Runo per päivä on tavoite: 365 runoa vuoden aikana, bloggaukset voivat tulla ryppäinä.

Mietin pitkään runoa, jolla aloittaa tämä blogi. Tähän päädyin siksi, että se pyörii usein päässäni itsestään vaikkapa kävellessä. Mirkka Rekola kuuluu lempirunoilijoihini eikä tämä jää blogin ainoaksi MR:n runoksi.