Pieraista kovaa omassa tuvassa

Pieraista kovaa omassa tuvassa.
Joskus sitä on valmis epäröimättä
uskomaan kapitalismiin.

Eeva Kilpi / Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1977

Jua pari lasii kuaharii

Jua pari lasii kuaharii.
Venytel tualis semmottos
ett pää menee taakse ja
kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst.

Ei iloseks tulemine enemppä tarvitte.

Karoliina Koskinen / Kipiä kaipuust 2007

Jos minä maatani rakastaisin

Jos minä maatani rakastaisin
polttaisin sen lipun
ja antaisin tuulen vapaasti
hulmuta ilmassa.

Pekka Parkkinen / Jos minä maatani rakastaisin 1967

Olen väsynyt olemaan vahva

Olen väsynyt olemaan vahva
ja pidättämään henkeäni
kuin kottaraista häkissä.
Tahdon avata häkin ja antaa unien tulla
ja päästää linnun räystäälle kävelemään
ja juomaan sadevettä
dilp dop.
Näin sade
irrottaa hitaasti ääriviivat
ja saa kaiken näyttämään pehmeämmältä;
irrottaa häkin viivat
ja viivat jotka tarkoittavat mustaa lintua ja kohtaloa;
irrottaa räystäästä kevyen fuugan,
takaa-ajetut sävelet
linnun juoda.

Eeva-Liisa Manner / Tämä matka 1956

Kun näen sinut kaukaa

Kun näen sinut kaukaa
ajattelen kääntyväni takaisin
pakenisin peilikauppaan

Kun näen sinut kaukaa
kävelen eteenpäin
tarkkailen tihenevää hengitystäni

Kun näen sinut kaukaa
katselen synkkänä maahan
aurinko häikäisee silmäni

   Taivuta päätäni, suutele nyt

Kun tulen lähemmäksi
otan kädet taskuistani pois
nostan leukaa ja hymyilen

Kun tulen lähemmäksi
autot ovat kai pysähtyneet
koska on niin hiljaista

Kun olet kohdallani
viulut soittavat taustalla
kuulen askeleesi pysähtyvän viereeni

   Taivuta päätäni, suutele nyt

Anni Sinnemäki / Sokeana hetkenä 2003

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä
ja kuulemme ääniä kuutamoyön,
me astumme hyllyvän sammalen päällä
ja illan on varjoa ihmisen syön.

Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
yön helmassa toistansa huhuilevaa
ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa,
– se sentään, se sentään on ihanaa!

Eino Leino / Sata ja yksi laulua 1898

Squirrel cage motor

Tämän kylmän vaijerin päätä ei näy.
On vain juostava yhä nopeammin

ettei putoa
ei saa vilkuilla sivuille
ettei horju
ei saa ajatella huomisen huomista
ettei pysähdy.



Minä pelkään etten enää jaksa

pitää yllä hymyä
sivistynyttä hillittyä surinaa

pelkään että nousen pöydälle

oksennan kahvikuppiin ja huudan
sanon rumimman sanan minkä tiedän.



Tämä maailma on niin sairas.

Tämä koneisto, josta minä olen osa



minä en kestä sitä

minä en ole samaa mieltä sen kanssa

minä en hyväksy sitä



että elämän kiertokulku on alistettu romun kierrolle

että finanssipyhätön rahanvaihtajat määräävät
mikä on realismia

mikä haihattelua
kenen sallitaan juosta oravahäkissä
kuka potkaistaan pois

kuka tapetaan
kenen annetaan pitää elämän kulissi.



Satu Hassi / Magdaleena ei häpeä enää 1984

Maailmat

maailmat nousivat syvyydestä
liikkuivat lävitseni särkyivät
istuin sinisellä jakkaralla en siis kulkenut
kuitenkin jouduin yhä kauemmaksi
lähestyin sanojen tajuamista
kunnes käännyin enkä välittänyt niistä
nyt olen täynnä väsymystä
leikit eivät kiinnosta minua
kaikilla pihoilla lapset ovat ilkeitä
kaikilla pihoilla sanat vailla merkitystä
mihin veisin pelon inhon kangistuneet sanat
missä ojentaisin kädet päin tulta
minne ylipäätään menevät laulut joita kukaan
enää ei tahdo laulaa

Pentti Saarikoski / Runoja 1958

kirjopesu

Hän sulloi sen pesukoneeseen.
Miehensä.

Se oli vähän likainen, keskeneräinen,
jotenkin kyvytön keskustelemaan.

Ensin jalat,
sitten takapuoli, selkä.
Hartiat jumitti. Mutta meni.
Pää viimeiseksi.
Seksi. Siksi. Se tökki.
Hän oli väsynyt.

Ei laittanut
kiehuvaa ohjelmaa.
Mutta kummminkin.
Kirjopesi. Valkaisi.
Virutti ja vääristi.

Sitten hän istui,
omaan aikaansa.
Kuunteli koneen pyöritystä.
Oman aikansa.

Ohjelma loppui.
Luukku auki.
Mies ulos.
Se vähän tärisi.

Kuten aina
kun hän halusi puhua

ihmissuhteista.

Outi Mäenpää / Naarassika 2008

Mieluummin kyy kuin sokeritoukka

Mieluummin kyy kuin sokeritoukka.
Mieluummin ryppyyn kuin suppuun.
Mieluummin pää kääreessä
kuin kieli solmussa.
Mieluummin paskanruskeaa
kuin Stockmannin rouvien beigeä.

Aulikki Oksanen / Seitsemän rapua, seitsemän skorpionia 1979

Paljain jaloin

Niin mä kerran
tieni aloin,
niin mä kuljen:
paljain jaloin.

Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:

rystysihin
joka kiven
jäänyt niist' on
verta hiven.

– Mutta niinkuin
matkan aloin
päätän myös sen:
paljain jaloin.

Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
– Näin on hyvin.

– Tapahtukoon
tahtos sinun,
Kohtaloni,
eikä minun.

Uuno Kailas / Runoja 1932

Vedessä palaa

Syöttinä veteen
kuvasi eteen
valuu hopea
polttava, nopea.

Näetkö ne kaksi
tulista kalaa.
Silmäsi syttyvät.
Vedessä palaa.

Mirkka Rekola / Vedessä palaa 1954

--

Kerään tähän blogiin runoja, joista itse pidän, jotka sopivat omaan mielentilaan tai jotka muuten ovat mielenkiintoisia ja ansaitsevat tulla luetuiksi. En aio analysoida runoja. On oltava lupa lukea runo eri tavalla eri mielentilassa tai elämäntilanteessa.

Hiukan taustaa sekä blogille että yllä olevalle valinnalle:

Vuosia sitten odotin monta talvea bussia Tampereen pääkirjaston pysäkillä. Lämmittelin Metsossa ja tapoin aikaa runohyllyn luona. Silloin etsin runoista itseäni – myöhästyin usein bussista.

Kun runokokoelmista tuli tenttikirjoja, niistä katosi hohto. Tuli vain kiire silmäillä niitä vauhdilla, omaksua ne tai oikaista ja etsiä valmiita analyyseja sylkäistäväksi tenttipaperiin. Piti lukea runoista hyväksyttävä tulkinta.

Nyt kun olen repinyt muutaman vuoden välimatkan tenttirunojen traumoihin, tahdon antaa runoille tilaisuuden tulla luetuiksi oikeanlaisessa mielentilassa. Runo per päivä on tavoite: 365 runoa vuoden aikana, bloggaukset voivat tulla ryppäinä.

Mietin pitkään runoa, jolla aloittaa tämä blogi. Tähän päädyin siksi, että se pyörii usein päässäni itsestään vaikkapa kävellessä. Mirkka Rekola kuuluu lempirunoilijoihini eikä tämä jää blogin ainoaksi MR:n runoksi.