Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä
ja kuulemme ääniä kuutamoyön,
me astumme hyllyvän sammalen päällä
ja illan on varjoa ihmisen syön.
Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
yön helmassa toistansa huhuilevaa
ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa,
– se sentään, se sentään on ihanaa!
Eino Leino / Sata ja yksi laulua 1898
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti