Vedessä palaa

Syöttinä veteen
kuvasi eteen
valuu hopea
polttava, nopea.

Näetkö ne kaksi
tulista kalaa.
Silmäsi syttyvät.
Vedessä palaa.

Mirkka Rekola / Vedessä palaa 1954

--

Kerään tähän blogiin runoja, joista itse pidän, jotka sopivat omaan mielentilaan tai jotka muuten ovat mielenkiintoisia ja ansaitsevat tulla luetuiksi. En aio analysoida runoja. On oltava lupa lukea runo eri tavalla eri mielentilassa tai elämäntilanteessa.

Hiukan taustaa sekä blogille että yllä olevalle valinnalle:

Vuosia sitten odotin monta talvea bussia Tampereen pääkirjaston pysäkillä. Lämmittelin Metsossa ja tapoin aikaa runohyllyn luona. Silloin etsin runoista itseäni – myöhästyin usein bussista.

Kun runokokoelmista tuli tenttikirjoja, niistä katosi hohto. Tuli vain kiire silmäillä niitä vauhdilla, omaksua ne tai oikaista ja etsiä valmiita analyyseja sylkäistäväksi tenttipaperiin. Piti lukea runoista hyväksyttävä tulkinta.

Nyt kun olen repinyt muutaman vuoden välimatkan tenttirunojen traumoihin, tahdon antaa runoille tilaisuuden tulla luetuiksi oikeanlaisessa mielentilassa. Runo per päivä on tavoite: 365 runoa vuoden aikana, bloggaukset voivat tulla ryppäinä.

Mietin pitkään runoa, jolla aloittaa tämä blogi. Tähän päädyin siksi, että se pyörii usein päässäni itsestään vaikkapa kävellessä. Mirkka Rekola kuuluu lempirunoilijoihini eikä tämä jää blogin ainoaksi MR:n runoksi.